torstai 16. toukokuuta 2013

Eksynyt kesäkukkaostoksilla...

Rakastan kukkia, mutta en vaan oikeasti osaa sitä hommaa yhtään. Ei siis löydy tietotaitoa siitä, että mikä kukka kestää paahdetta ja mitä voi pitää puolivarjossa, kuinka paljon niitä uskaltaa kastella ja mitä multaa ja lannoitetta laitetaan kellekin.

Joka kesä kukkia on kuitenkin saatava pihaan tavalla tai toisella ja tänä vuonna sain kuin sainkin homman tehtyä, mutta ei niin miellyttävällä tavalla. Helpoin reitti olisi ollut asiantunteva kukkatarha, jossa olisi kädestä pitäen avustettu oikeiden kukkien luo ja annettu vähän hoito-ohjeita.
Mutta mutta...Menin taas kerran "halvinta" ja vaikeinta reittiä ja suuntasin Tarjoustalon pieneen kesäpihaan.

Aidattu alue oli tosi pieni ja ilmeisesti usealta tavarantoimittajalta oli tullut kesäkukkarullakkoja samaan aikaa, joten senkin puolesta oli ahdasta (ja minullahan oli tietty vielä juniori cityrattaissa mukana). Aurinkoisen päivän kunniaksi lisäkseni oli hyökännyt kasapäin muita naisia taistelemaan haluamistaan kukista. Erotuksena vain näihin muihin naisiin minulta puuttuis se määrätietoinen katse jolla olin tullut hankintoja tekemään. Huuli pyöreänä siis tuijotin tovin sitä touhua. Yksi komensi kovaan ääneen miestään hakemaan tiettyjä kukkia oikeasta hyllyvälistä...värit ja määrät oli ennakkoon suunniteltu ja nopeasti kassan kautta autoon. Toinen valitsi ensin silmämääräisesti häntä miellyttäviä orvokkeja ensin maahan ja sitten yksi kerrallaan alkoi haistelemaan niiden multia. Näiden valioyksilöt pääsivät naisen paperikasseihin ja kassalle.

Entäs minä sitten?
Petuniat minulle on jo aiemin tuttuja joten, niitä kahmaisinkin äkkiä 8kappaletta kassiin takapihan aurinkoiseen kukkapenkkiin, mutta tahdoin ekaa kertaa jotain myös etupihalle, joka on aika varjoinen. Siinähän se ongelma sit tuli. Mikä se on tämä minun varjoisan paikan kaunistaja? Myyjällä ei selvästikään ollut mikään paras päivä ja siinä hulinassa avun saaminen oli aika mahdotonta. Aloin varmaan muidenkin silmissä näyttämään vähän eksyneeltä ja siltä se vähän tuntuikin.

Siinä pyörittyäni tovin ympyrää avasin kaikkitietävän Googlen, joka ohjasikin minut Annansilmiä /kesäpegonioita hankkimaan. Sen verran myyjäkin ehti mukaan, et nopeasti osoitti minulle mistä saattaisin löytää näitä haluamiani kukkia. (Ilme kyllä oli sellainen, että johan Annansilmä pitäis itsekin löytää.) Mukaan tarttui myös yksi Tähtisilmä, kun oli niin mahottoman nätti. Kotona sitten äkkiä opiskelin mihin se kannattaa sijoittaa.

Mutta siis loppu hyvin, kaikki hyvin. Kukat ovat nyt mullissa niin kukkapenkissä kuin samaisesta kaupasta hankkimissani uusissa ruukuissa ja terassi haisee kanankakalle (joka ei niin hyvä). Onneks on taas vuosi aikaa viisastaa itseään seuraavaa samanmoista reissua varten.

Viime vuodesta viisastuneena istutin kukkia aika harvakseen. Viime vuonna laitoin kahdeksan Petunian lisäksi kolme Markettaa, jotka valtasivatkin sitten koko penkin ja hukuttivat Petuniat alleen. Toivottavasti tämä ei nyt jää liian ontoksi. Aurinkokennovalot pelastaa kyllä iltasesta tilannetta kovasti.
Ja tässä nämä minun varjoisan paikan Ahkeraliisat toivottamassa vieraat tervetulleiksi etuoven vieressä.



Home Sweet Home

Ja Tähtisilmä puolestaan löytyy terassin suojista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdutat minua jättämällä merkin käynnistäsi.